Lispetti Jormanainen

Ideoita matkailuun

 

Nyt olen hutiloinut. Ja lennellyt hiukan liikaa, mutta aina tarkoituksenmukaisesti.

Kajsan kanssa vietimme mukavan viikon Barcelonassa. Tarkoitus oli käydä katsomassa taidenäyttelyitä, kirkkoja ja muotoilua. Kävimmekin. Näimme Sagrada Familian (huikea, emme jaksaneet jonottaa sisään), Gaudin puiston Park Güellin jyhkeät muodot ja sen kuuluisan liskon (otimme kuvan auringonpaisteessa) ja pari muuta ihmettä jäi sitten näkemättäkin.

Enemmän harmittaa, etten ostanut ihania Dolce & Gabbanan strutsinnahkaisia avokkaita outletistä 45 eurolla! Mitä oikein ajatteli?? Olin ehkä kävellyt itseni uuvuksiin. Kajsa on mahdoton siinä shopping walkissa.

Etkö ole kuullut? Se on ainoa hyväksytty laihdutusmuoto matkustaessa. Jyrkkä ei kuntosaleille tai ruoasta panttaamiselle. Shopping walk- on yksinkertaisuudessaan mitä mainioin kalorinkulutustapa. Nerokas tapa huomaamattaan lisätä kulutusta (kalorin!). Kun ostaa enemmän, polttaa läskiä enemmän. Palkitsevaa.

Se menee näin: valitset kartalta kohteen (Barcelonassa aloitimme El Corte Inglesin tavaratalosta), saapumispäivänä kävelet sinne hotellilta. Matka ei tunnut niin pitkältä, koska kaikki näyteikkunat ovat sinulle uusia ja mielenkiintoisia. Tarkastelet vain, et osta. Säästät metrolipun hinnan pieneen ylellisyyteen, kuten kosmetiikkaosaston elvyttävään kasvohoitotuotteeseen.

Toisena päivänä joudut jo hankkimaan lipun julkisiin. Et nuukuuttasi vaan yksinkertaisesti nähdäksesi todellisia natiiveja matkalla töihin. Taksista ei näe sitä samaa.

Muista syödä hotelliaamiainen! Sillä jaksaa juosta helposti kuuteen asti illalla. Silloin voit palkita kivistävät jalkasi, hauiksesi ja alaselkäsi ihanalla paellalla ja lasillisella viiniä. Minun on ihan pakko tunnustaa, että ostin Kajsalle lasillisen viimeisenä iltana, sillä ajattelin, ettei rikos ole niin suuri. Ranskassakin annetaan lapsille laimennettua punkkua. Kajsa valitsi valkkarin. Mutta siitä ihan shh.

Shopping walkissa täytyy laskee kulutusta myös sykkeen mukaan. Sydämen lyöntitiheys kasvaa, kun näet jotain täysin järjettömän ihanaa. Minä näin! Kerroinko aikaisemmin, kuinka jätin ostamatta 330 euron takin Kreikassa? Pitkä tarina, mutta olin Sanelman kanssa Desigualin kaupassa ja siellä oli unelmieni takki. Siinä oli nappina kellotaulu. Ihanaihanaihana! Sanelma vakuutti, ettei takapuoleni näytä siinä Meksikonlahden kokoiselta. Jos joskus kirjoitan kirjan, kerron tämän tarkemmin. Nimittäin siihen menisi ainakin kolme sivua. Lopputulos oli negatiivinen. En ostanut takkia.

Barcelonassa oli miinus viisikymmentä-päivä. Sain siis takin satasella (ja pikkuisen päälle). Ajatella, ihmeellistä. Siinä ON ihana kellotaulunappi. Jippii Barcelonan kauppa! Tätä kirjoittaessakin melkein nousen sfääreihin.

Joo, ja nyt menen Miehen kanssa Pariisiin. Olisin halunnut Nominatiooni yhden palan. Siinä lukee Take me to Paris ja kuvana on Eiffel torni. Tämäkin käy.

Pariisiin menen investoimaan Chanelin mekoon, vaikkei Sanelma nyt keväällä kirjoitakaan. Pitkä tarina, siitä ehkä joskus muulloin tarkemmin.

Pus, halaus ja lasillinen samppanjaa. Kotioloissa joisin Marilyn-lasista, mutta nyt pitää nauttia huilunmuotoisesta. Hei! Rinnanmuotoinen ja huilun, mä olen nero yhdistämään salakoodeja.

 

<3 Lispetti

PS. Ihan muutaman mekon toin myös JA taidekirjoja..vetoketju ei oikein housuista mennyt kiinni.

Kotimuikkari

.. eli soosoo på svenska. Moneen solmuun on opiskelijoiden lähimmäisen taivuttava. Ensin pitää lapsen löytää ala, sellainen mikä huvittaa. Niitä on yleensä nollasta kahteen. Onnellinen hän, jolla on yksi.

Ilkka halusi insinööriksi. Se oli ihan selvä jo Lego-ajoista. Hän oli se onnellinen.

Sanelma ei tiedä eikä osaa päättää, koska haluaa hirveästi massia eikä kuitenkaan tingi kantaaottavasta humanismistaan. Kajsa halusi näyttelijäksi ja tähtäsi ilmaisutaidonlukioon jo alaluokilta. Jestas sitä ajettujen kilometrien määrää teatteri-, laulu- ja tanssiharjoituksiin!  Sitten Kajsa löysi matkailualan. Kävi työharjoittelun Kosilla matkatoimistossa. Hänestä tulee varmasti mainio matkaopas.

Ammattikoulu kutsui. Yhdeksännen luokan ruotsin kymppi ja stipendi vaihtuivat toivottomuuteen kaksoistutkinnon toisen kotimaisen kanssa. Jipii! Pääsen itsekin harjoittelemaan ruotsinkieltä. Hejja ja nå jåå.  Laitetaanko talriikille vähän färssiä med sås?

Laitoin kieltä opiskelleelle ystävälleni tekstarin: Auta! Ota yksityisoppilaaksi!!  Hän lupasi auttaa.

Tiivistin tähdellisen tiedon; Kajsan on pulassa ja ihmettelee substantiivin neljää aikamuotoa. Niin juuri! Yritä itse taivuttaa kuppi-sana preesensissä ja imperfektissä. Sanoisinko tähän yhden inhokkisanani: possessiivisuffiksi (en tiedä mitä tarkoittaa).

Itse olen opiskellut taidehistoriaa syksystä asti. Ihan hirveän mielenkiintoista! Paitsi Bysantti,  Mesopotamia ja se kamala varhaiskristillinen taide. Rumia vaatteita. Missä edes joku Mesopotamia on? Arkkitehtuuri ja Poul Henningsenin lamput kiehtovat paljon enemmän. Noh, asiaan.

Kirjoitin Kajsan esseen eräänä paniikinomaisena sunnuntaina, siinä ennen puoltayötä. Kajsa itki hysteerisesti kun ei muistanut, mikä on perhe ruotsiksi. Käytin vähän Internetin sanakirjaa. Tulostin vinkui ja sain numeroksi 8,5. En kyllä ymmärrä miksi, koska ammattikoulussa numerot menevät asteikolla 1-3. Ennen isoa koetta istuimme pöydän ääressä ja opiskelimme. Katsoin kirjaa. Se tuoksui aivan kirjakaupalle.

– Tätä ei ole ikinä aukaistu, sanoin.

– Ei niin, mutta ensi jaksossa mä aion tehdä kotitehtävät, joka päivä.

Saatat mahdollisesti muistaa, että juuri tämä tyttäreni löysi oikein ihanan Qmiksen ja alkoi seurustella. Ehkä he eivät lue kirjoja ja opiskele verbejä (vaikka haluan niin uskoa) yläkerran neitsytkammiossa. Ehkä alan aavistaa, että minua on viilattu linssiin..tahtomatta tietysti.

 

<3 Lispetti

 

 

PS.Tyhmä kun luulin, että koulu on minulta ohi. Niin, siitä ylimielisyydestä ja tuuletuksesta sakotetaan.

Facebook vai -lift?

Mun on pitänyt lausua jotain kauneuskirurgiasta, mutten ole oikein löytänyt sellaista neutraalia ilmaisumuotoa.

Innoissani väijyn, aina kun mahdollista, kaikki kivat muodonmuutosohjelmat. Varsinkin jos olen kipeänä kotona. En ole viime aikoina ollut, joten vedän ihan fiilispohjalta. Viisitoista vuotta olen uhonnut mennä silmäleikkaukseen mikäli tarve on . No nyt olisi.

En kuitenkaan mene, vaikka kaikkein kaameimpina aamuina meinaan pyörtyä peilin edessä. Syytän valoja. Viime vuosina apuun on tullut ns. ikänäkö ja sepä vasta on armollinen asia. Tosin silmälaseja minun on pitänyt käyttää jo teinistä asti, mutta pidin piilareita niin kauan kuin mahdollista. Nyt niillä voi varustautua vain liikuntaharrastukseen, mikäli tietää, ettei tarvitse kuin ajaa paikalle ja sieltä pois. Kauppaan ei kannata mennä, koska ei näe hintoja eikä oikein tuotteitakaan. Omena sentään on pyöreä ja ABC:llä isot koodinäppäimet.

Eikä minulla kuitenkaan ole lukulaseja mukanani, usein ei ole kännykkää eikä viime viikolla kahdesti lompakkoakaan. Se oli ikävää, sillä myöhästyin bodypumpista (joskus tarkistan onko tuo yhdyssana, lupaan), koska lompakossa oli paitsi pankkikortti, jota olisin tarvinnut tankatessani myös bodypumppiin käyvä sarjalippu. Kyllä, olen käynyt usein. Noiduin hetken huoltoasemalla ja soitin Sanelman apuun. Hän asuu siinä lähellä. Kaikki selvisi. Hän unohti lapaset kotiin..

Olen tullut näinkin briljanttiin johtopäätelmään:

Mitä se hyödyttää, jos näyttää vaikkapa maksimissaan kymmenen vuotta nuoremmalta, kun ei kuitenkaan ole. Ja miksi haluaisin olla 38? Oliko se jotenkin eri kuin 48?? Ei..eikä edes eri kuin 28, sillä päänsisäiset ajatukset ovat aivan samat, mutta yritäpä päästä syvälliseen keskusteluun 28 kanssa. Taipuuko? No taipuu, mutta ei sillä ole mitään tekemissä kasvojen ihon kanssa.

Se 28 pitää minua joka tapauksessa vanhana ja minä häntä nuorena. Pointti onkin, etten pidä yhtään vanhoina kuusikymppisiä ystäviäni. Ja jos olisin nuorena tajunnut, että viisikymppiset miehet ovat aivan kunkkuja, en olisi muiden kanssa seurustellutkaan! Ja kuinka hyvän näköisiä ovatkaan kuusikymppiset!! Looking forward!!!

Ikäväähän se lantion leviäminen on, mutta samalla tulee rintavarustukseen lisää. Se taas estää maailman tylsimmän laihdutusmuodon eli pitkänmatkanjuoksun. Eikä ihminen voi aina painaa neljääviittä, eihän? Joskus sitä ihminen painaa 55, 65 ja jopa 75. En tietysti minä, koska jos lihoo kymmenen kiloa täytyy joskus myös laihduttaa kymppi. Kilot 55-65 ovat arkea, mutta siihen on tullutkin jo se kympin korotus sitten nuoruuden. Hei, tämä on silkkaa matematiikkaa ja taulukkoa. Ei mitään hätää.

Lisäksi olen lakannut ostamasta mitään, missä lukee anti ageing! Muuten en saavuta milloinkaan Coco Chanelin täydellistä tyyliä. Rusina pitäisi olla pop, paitsi pullassa. Anti ageing on sama kuin jos myöntäisi olevansa toinen mono montussa. Käytännössä sellaisia voiteita on vaikeahko löytää. Ystävältäni saatu ihana Elizabeth Ardenin (Usalainen kaimani) sitrusruoholle tuoksuva voide käy hyvin myös kasvoihin, vaikka onkin vartalovoide. Voin uskotella itselleni, etten nähnyt lukea tuoteselostetta.

Palatakseni otsikkoon, Facebookilla on nuorentava vaikutus? Enemmän kuin kohotuksella kuitenkin ja kaikkein nuorentavin vaikutus on voiteilla. Mieheltä taipuu kaikki öljytietous 10W30:stä hydrauliikkaöljyihin, miksei sitten elvyttävät ja eheyttävät vartaloemulsiot? Siinä on lopulta kysymys ihan samasta - kohotuksesta.

 

<3 Lispetti

PS. Facebookissa olen omalla nimelläni, sukunimi on Jormanainen.

Kaatunut maito

 

Positiivisia asioita lasten kasvaessa? Sydämeni on raskas, sillä kaksi kolmesta lapsestani asuu omillaan. Yletön objektiivinen katse tulevaisuuteen vailla kahlitsevaa normitusta on piristävää ja auttaa tuskaani. Muistatko vielä kun:

Lapsi syntyy ja joudut käymään neuvolassa?

*Ennen vauvasi syntymää sinä olit tähti, sen jälkeen suorittava statisti. Suorituspisteesi kirjattiin vaalean punaiseen tai siniseen vihkoseen. Käyrä näytti pituuden ja painon, tarkastukset yhdellä jalalla hyppimisen taidot. Kirositko mielessäsi saksiharjoitusten kohteena olleita sisustustekstiilejä?

Lumen kirous?

*Alakouluaikoina pelkäsit ensin koko syksyn, ettei lumi tulisi ainakaan ennen joulua. Olit juuri saanut ostettua jälkikasvullesi uudet toppavaatteet, toppakengät ja toppahatun. Tili huusi tyhjyyttään.

*Joululomalla tuli tuo valkoinen massa ja sinun piti kiiruhtaa jäädytetylle radalle rattaiden, kaksivuotiaan ja eskarilaisen kanssa opettelemaan kiitotaitoja. Luistimet olivat teroittamatta ja armotta väärää kokoa, myös hokkarilla ja kaunoluistimella on vissi ero. Mikä tahansa kypärä ei kelpaa!

*Selvittyäsi luistimista oli vuorossa sukset. Sama juttu. Paitsi että monot eivät mahdu suksisiteisiin. Toisin kuin 70-luvulla on suksikirjo spektrin kaltainen ja yhdistelmien suksi/mono/matemaattinen ratkaisu hypoteettisesti nouseva ja yhteenkuuluvuus lottovoiton luokkaa. Minulle on jäänyt ainaiseksi mysteeriksi, missä suksia voidellaan. Ostin kaupasta joka vuosi uudet. Kasa vajassa on suurehko. Saa hakea pois.

Yläasteella on vanhempainilta?

*Kourallinen vanhempia saapui paikalle. Joukon kuului aina äänekäs leirikouluisä. Hän oli joskus sama kuin äänekäs ’poikani harrastaa jääkiekkoa’-isä,’ vuoden äiti’- äiti, joka ihmetteli ääneen, kuinka vanhemmat antavat lastensa valvoa yli yhdeksään, excel-taulukko-isä, joka oli määrittänyt jokaisen perheen wc-paperitarpeen kertaa isovanhemmat ja naapurit. Joukolla myymään! Sitten me, jotka olimme kiinnostuneet koulusta ja lapsistamme, muttemme pidä heitä maailman napana ja häpesimme sitä tykönämme syvästi, hiljaa. Kuuntelimme nöyrästi kommentoimatta terkkarin vanhat ruokaympyrät ja muut viralliset totuudet. Nyökyttelystä tuli niska kipeäksi.

Rippijuhliin metsästetään vaatteita?

* Tästä olen joskus avautunut. Kajsa löysi etsimänsä Ateenasta ajettuaan ensin isänsä kanssa läpi Euroopan ja hypisteltyään kaikkien mahdollisten kauppojen tarjonnan. Puhumattakaan juuri kirkkoon lähtevien hysteerisestä laumasta ja Miehen kateissa olevista ainoista juhlakengistä. (mikä miehiä vaivaa?)

Matkakohteen valintakriteerit olivat sinun?

*Valitsit turvallisesti Finnairin ja suorat lennot. Päivärytmisi oli uima-allas-kulttuurimonumentti-kellukekauppa-ranskalaiset päivävarjon alla-tenavakerho-iltaruokapaikka. Nyt räätälöidään matka kunkin henkilökohtaisten intressien mukaan. Osan haluttomista pakotan mukaani monumenteille ja oopperaan (no en sinne), mutta otan osaa tarvittaessa formulakisoihin. Elämä on silkkaa kompromissia.

Lempimusaa autossa?

*Mikäli aloitit riittävän ajoissa, olet saanut jälkikasvullesi siirrettyä omat suosikkisi CCR:stä Sami Saareen, Springsteenistä Sirkesaloon. Vaihtokaupassa sait Nylon Beatin, Marilyn Mansonin ja Emilie Autumnin. Win-win-tilanne. Nyt yksi laittaa Voicen ja toinen Radio Rockin ja sinä haluat kuulla YlePuhetta.

<3 Lispetti

PS. Oikeasti minua itkettää, kun lapset muuttavat kotoa. Ei ole reilua! Onneksi Kajsa on vasta kuusitoista ja käy vain muutaman kerran viikossa yökylässä poikaystävällään (sillä hirmu suloisella).

Sähköinen deittailu

 

Tiedän, että Vivi ja Sisko ovat joskus nettideittailleet. Kerran sain kurkata Vivin virtuaalisen lihatiskin antiin huolella. Siellä olivat seuraa etsimässä mm. Temmimies, Uros 69, Erä-Erkki ja Saunatonttunen.

Aihe on hieman vieras. Viimeksi kävin treffeillä 1985 ja tulos osoittautui täydelliseksi. Kohteeni oli NuoriMies ja esikoisemme täyttää 22. Pitkä tarina, kerron joskus, mutten ole koskaan vastannut tai laittanut ilmoituksia. Miehen tapasin autokorjaamossa.

Sakari oli aikoinaan kova kirjoittamaan Henkilökohtaista-palstalle omia hakuilmoituksiaan. Niissä luki mm. ’Sutjakka liikemies etsii sopusuhtaista 30–32 v tummaa naista. Nimim. Kultakikkeli’. Tiedän tämän, koska jouduin noutamaan näitä kirjelähetyksiä postista. Tietokonetta isä ei osaa käyttää ja viimeisimmän naisen hän löysi taloyhtiön talkoista.

Nimimerkkiä Sakari käyttää yleisesti puhekielessään. Hiukan noloa minulle, varsinkin jos joudun hänen kanssaan kahvipöytä- tai juhlaseuraan ei kovin läheisten ihmisten kanssa.

Oikeasti ymmärrän hyvin tämän uuden, sähköisen deittailumuodon. Säästyy varmasti paljon vaivaa, välttyy epämiellyttävältä tyrkkyseisoskelulta ja törpöiltä lähentelyiltä.  Tosin samalla välttyy hienoilta iskurepliikeiltä, jotka muistaakseni olivat aivan hulvattoman hauskoja.

Tyttäreni kuulee usein lauseen: ’ Onks sun vanhemmat ostereita, kun susta on tullut tuollainen helmi?’ Elämäni osterina on ihan mukavaa.

Leikittelen ajatuksella laittaa ilmoitus nettiin. Kuinkahan monta ’silmäniskua’ ja pitkää vastausta tulisi? Silmäniskut ovat samanlaisia kuin Fb:n tykkäykset, oletan.

Olen ensi vuonna 50 täyttävä megablondi. Olen erittäin vaikea ihminen, minulla on monia maneereita mm. vaatteiden ja meikin suhteen. Olen pakkomielteinen (= ylipainoinen vaikka painisin 55kg), en jaksa kuunnella turhaa hölinää, varsinkaan aamuisin. Kuittaat aamut keittämällä kahvit. Odotan sinulta palvontaa, jalustalle nostoa ja muistamista. En kuitenkaan halua mitään kukkia ja timantteja, käytä mielikuvitusta! Pidät ystävistäni, kirpakasta chihuahuastani Reinosta ja muutenkin täytät KAIKKI toiveeni, vaikken koskaan sano niitä ääneen. Valttejasi ovat: karvainen vatsa, ei sikspäkki. Rakastat pyyteettömästi ihania lapsiani ja täytät heidänkin toiveensa, mikäli minua ei juuri huvita tai on kiire töihin. Palat halusta lähteä kanssani Pariisiin ostamaan vintagemekkoa ylioppilasjuhliin. Lisäksi et milloinkaan vastaile tällaisiin ilmoituksiin.

<3 Lispetti

PS. Olisiko ikävää saada vastaus siipaltaan?

Kirjaviisaus

 

Luin yöllä Sanelman lahjaksi saamaa mainiota kirjaa Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet. Pelkäsin herättäväni Miehen, koska nauroin ääneen ja usein. Samasta syystä Sanelma joutui jouluyönä lopettamaan sen lukemisen, koska Sisko nukkui yläkerrassa hänen huoneensa vieressä.

Kirjasta muistin, että olen aina halunnut pitää lehdessä kysy-vastaa-palstaa. Aihe olisi vapaa; ihmissuhteita, konflikteja, etikettitietoutta, kotikonsteja, ihan mitä vain, minä vastaisin.

Ja kas, sitten älysin, että minähän kirjoitan tämmöistä blogia ja voin vastata kysymyksiin! Ongelma vain on, ettei tänne juuri kukaan kommentoi (kiitti äiti!), joten voin konsultoida anonyymejä ystäviäni ja sukulaisiani.

Kysymys: Onko lasi puoli tyhjä vai puoli täysi?

Sanelma, Hämeenlinna

Vastaus: Rakas Sanelma, olet tarttunut klassiseen dilemmaan. Täyteaste riippuu angstin vaiheesta. Mikäli kysyjä on vaihdevuosioireinen tai PMS, on lasi armotta puoliksi tyhjä. Rakastuneelle se on lähes täysi. Miehille sekä kysymys että vastaus ovat ihan sama. Älä märehdi asiaa kovin kauaa vaan hörppää ja täytä. Itse pidän eniten ns. Lissudrinkistä. Siinä ensin lasiin kaadetaan vettä 1/3 vettä ja loput 2/3 täytetään Pepsi Maxilla. Amatöörit kaatavat veden juoman päälle, mutta huomaavat pian, miksi nimenomaan näin. Olen saanut painoni putoamaan tällä drinkillä useita kiloja (vuonna 2010).

Kysymys: Kannattaako lukea runoteos Parittelun jälkeinen selkeys?

Sisko, Helsinki

Vastaus: Vastasit tähän itse kevyesti lonkalta äskeisessä puhelussa lauseella: Miksei se voi kestää kauemmin? Tarkoitit tietysti selkeyttä. Noh, autuaallinen selkeys kestää rajallisen ajan, sillä sitten on taas kiire miettiä ja touhuta jotain muuta. Muuten elämä menee ikään kuin hukkaan. Mikäli sinulla on aikaa lueskella ohuita runokirjoja, anna palaa. Luet sitten minulle parhaat palat ääneen. Soittelemisiin!

Kysymys: Mikä neuvoksi, jos edellinen asiakas julkeaa koskea ’Seuraava asiakas’ -kapulaan?

Sakari, Pihlajamäki/Hki

Vastaus: Rakas isä, reagoit mielestäni hiukan liian rajusti tilanteeseen. Kerroit, että sinua pienempi mies (mikä tarkoittaa varmasti pituutta, sillä kompensoit kovasti painollasi määreitä senttimetri/kuutio) oli kassajonossa tönäissyt ostoksiasi ja sinä olit spontaanisti kehottanut asiakasta pitämään näppinsä erossa tavaroistasi. Uhkasit lisäksi ottaa miehestä niska-perse-otteen ja tumpata takapuoleen (käytit hiukan värikkäämpää sanaa) hedelmävaa’an kuitin ja työntää viivakoodinlukulaitteeseen koko jäpikäisen.

Olisi ollut järkevämpää hymyillä miehelle (mikäli sinulla ei ollut neulomaani homohuivia kaulassasi) ja toivottaa hyvää joulua. Maltti on valttia myös kassalla. Kiitos vielä siitä tupakka-aromisesta harmaasta 7 veljestä villalankarullasta, kaksista vanhoista silmälaseista sekä mustasta johdosta. Löytyivät kortittomasta, läpinäkyvästä muovipussista kuusen alta. Osasin aikani mietittyäni yhdistää ne sinuun. Joulu on antamisen ja hyväntahdon aikaa <3

 

Eiköhän tämä palsta riitä. Vaikka olen suvereeni puhumaan itsekseni ja jaarittelemaan myös sähköisesti tuntitolkulla, kyllästyin jo. Kohti seuraavaa haastetta ja vuotta 2012.

 

<3 Lispetti

PS. 2012 tapahtuu ainakin seuraavaa: Sanelma muuttaa kotoa ja osallistuu kevään kirjoituksiin. Järjestän mahdollisesti juhlat! Saatan hiukan laihduttaa niihin, koska haluan Chanelin mekon. Saan päätökseen taidehistorian perusopinnot > ryhdyn maalaamaan öljyväriasetelmia aiheesta kengät ja muut kauniit esineet. Lahjoittelen niitä ystävilleni, halusivat tai eivät. Yksi maalaamani taulu on Facebookissa näkyvissä. Annoin sen Viville lahjaksi. Töissä pitää käydä, mutta Miehen työ saattaa kesällä taas viedä Kreikan saaristoon. Purjevenettä hän on jo kastellut..tuokaa meripahoinvointipillerit! Aion myös jatkaa keittokirjan suunnittelutyötä, olen jo saanut aputarjouksen erittäin hyvältä kokilta, joka hänkin pitää Sami Saaresta. Kyllä se vuosi siitä.

PS2. Ehkä jopa musiikkiaiheinen keittokirja kauniilla kuvilla..Ai tehty jo? No ei näin hyvää! 

 

Blingbling-mökki

 

Apua, henkistä, kiitos!

Olen keskellä jokavuotista suorittamista. Kaksi päivää kuluu Roineen rannalla, appivanhempien mökki on saatava joulukuntoon. Tiedäthän matot tuulettumaan vaikka väkisin. Vesisade ei ole este. Jos on aina tehty, niin tehdään vastakin. Sinnittelen ja yritän pitää suutani supussa.

Oma äitini on opettanut, ettei ihmisille saa sanoa rumasti. Opeista on joskus vaikea pitää kiinni. Ihmettelenkin, miksi appivanhemmilla on oikeus möläytellä mitä tahansa? He jopa muistelevat nostalgiafiiliksissä sitä yhtäkin ihanaa poikansa tyttöystävää vuodelta 1983.. mitä siihen sitten voisi kuitata?

– Hän lakaisi varmasti tosi hyvin, ajattelen hiljaa mielessäni.

Olen nähnyt vahingossa kaihoa tihkuvan joulukortin tuolle tyttöystävälle, joka sivumennen sanoen, on pahasti alkoholisoitunut, neljättä kertaa naimisissa sekä kavalsi työpaikkansa kassan.

Alun perin kaksikymmentäviisi vuotta sitten tarjouduin auttamaan mökillä ja ruokaostoksissa. Olin äärettömän sinisilmäinen, sillä anopillehan ei riitä mikään. Tietämättäni autan paraikaa marttyyrikruunun kiillotuksessa.

Meillä on takana yksi yhteinen joulu ja se riittää minulle oikein hyvin. En tarvitse toisintoa.

Anoppi on toimen ihminen. Joululahjoiksi tehdään ryijyjä, mattoja, neulemekkoja (myös aikuisten kokoja), tilkkutäkkejä ja dippaillaan kynttilöitä pitkin yötä. Luonnollisesti kaikki tarjottava tehdään lanttujen kasvatuksesta lähtien itse ja aterioita odotellaan myöhään yöhön, koska kinkku ei olisi vielä paistunut kunnolla kello 21 ja laatikotkaan eivät mahdu uuniin. Välillä niitä kypsennellään avotakassa. Mies muistaa lapsuudestaan, että pukki tuli keskiyöllä. Pitihän ensin saada särvintä kupu täyteen.

Oma henkilökohtainen huippumuisto lapsuuteni jouluista on, kun isä-Sakari sammui ennen pukin tuloa. Pukin laulattaessa meitä siskon kanssa, Sakari nousi makuuhuoneesta silkkibokserit jalassaan, iho kiillellen alkoholihiestä, raapi isoa mahaansa, röyhtäisi ja aukaisi dominoefektisen, aforistisen arkkunsa punanuttuiselle vieraallemme.

– Mikäs v**un intiaani se sinä oikein olet?

Meni jääkaapille ja nuoli kiisselikupin tyhjäksi.

Tiedä sitten kumman, Miehen vai minun, kotijoulut olivat eheyttävämpiä.

– Liiisbeeeth, huuttaa anoppi, aina beellä ja ilma iitä.

– Tuo porstuasta piparkakkutaikina.

Kipaisen ämpärillisen taikinaa keittonurkkaukseen ja aloitan. Hommani on kaulia mälli pariin kertaan, koska se on melkein jäässä ja tosi tanakkaa. Siitä jatkaa anoppi. Paistamisessa menee noin kuusi tuntia ja pipperkaakut koristellaan ja pakataan kauniisiin rasioihin. Minä saan viedä laskiämpärin.

– Otsasi hiessä on sinun joulusi valmistaman. Miksi näitä ei voi tehdä kotona tai ostaa Laurellilta? mietin ääneti.

Vilkaisen seinäkelloa ja huokaisen. Huomisaamuun on vielä aikaa. Ehkäpä föönaan matot kuiviksi..

<3 Lispetti

PS. Saan Sakarilta lahjaksi autoon jonkin laturivimpaimen. Täytyy kuulemma vain ostaa vanha vitosen kännykkä, niin johan on ehtymätön radiopuhelin. Miinuksena, että puhe kuuluu jotenkin kaiuttimien kautta. 

PS2. Kuten olen jo aikaisemmin epäillyt, ehkäpä Mies ei ole sukua vanhemmilleen vaan vaihdokas! Toivon totisesti. Ajatteleekohan Mies koskaan samoin minusta?

 

Rauhaa ja raikkautta

Yhtään en ymmärrä tätä jouluhössötystä. Käy vaan Wetterhoffilla ja Ornamossa hakemassa mitä tarvitsee ja Stokkan herkusta eväät. Enemmän ihmettelen sitä, että vegaanitytär haluaa muuttaa kaupunkiin!

Minusta ihan outo syy muuttoon, että on täyttänyt 18 ja koulumatka lyhenee tunnilla per suunta. Kajsa sen sijaan hihkuu ja sisustaa jo Sanelman isompaa huonetta itselleen. Pyysin häntä kuukausi sitten tekemään huoneensa lattialle jotain. Viihtyisi vanhassakin huoneessaan. Kirjoitin pölyyn: Siivotkaa. Hän oli majaillut Pinnin kanssa tilassa lähes kuukauden. En muuten olisi käynyt Kajsan huoneessa, mutta tarvitsin hiuslakkaani, joka mystisesti katoaa aina varmoista jemmoista hiuslakan suurkuluttajan käyttöön. Löysin tyhjän pullon.

Ja minähän sen lattian siivosin, koska Kajsan uusi Qmis tuli käymään eikä tyttö ollut syvälle silmiin tuijotukseltaan ehtinyt tehdä huoneelleen juuri mitään. Tuli vaan hätääntynyt tekstari:

Äiti, voix siivota q en ehi + toilet 2 t: KiinteistöK

Kajsa somistaa sänkynsä, jos joutaa, Fazerin sininen konvehdilla ja Elle lehdellä. Minä puolestani laitoin päiväpeitteen päälle paksuimman kirjan, minkä hyllystäni löysin, auki sivulta 380 sekä Jälkiä Suomen luonnosta kuvakirjan. Ihan vain vinkiksi, että täällä asuu älykkö.

Voi, kuinka soma vävykandidaatti olikin. Kajsalla on erittäin hyvä maku. Eikä nuorukainen edes pelästynyt meitä.

Niistä lahjoista tuli mieleeni, että itse sain Mieheltä 1. häälahjaksi tuon kirjan Jälkiä Suomen luonnosta. Arvatkaa oliko täsmälahja? Silloin kyllä hiukan mielessäni jupisin hänen ihmistuntemustaan, mutta nykyään koko perhe nauraa lahjalle täysin palkein. Jostain syystä Mies ei ehkä aivan yhtä äänekkäästi. Mies oli surkein lahjojenostaja ikinä, mutta hänkin on tässä naislaumassa kouliintunut kohtuulliseksi.  Ilkalle hän osaa valita aina oikein. 2-vuotislahjakseen poika sai 1952-mallin Royal Enfieldin. Se on vieläkin autotallissa ja Ilkka ajelee sillä joka kesä.

Olen hankkinut jo kaikki joululahjat. Mainitsen pari.

*Kierrätysmateriaaleista tehtyjä design-laukkuja ja koruja, maailmanpelastajavegaanin mieliksi

*Mobilisti - ja Vene-lehden vuosikertoja

*Pyhyys-rajalla oleva ihminen-pokkareita, lempifilosofini Johannes Ojansuun esikoisteos (Siskolle ja parille muulle pohtijalle)

*Sami Saaren levyjä (lähes kaikille olen jo ostanut viimevuosina)

*Ripsivärejä (Kajsalle, 5 kappaletta, riittävät tammikuun 2012)

*Viskiä (koska opin siitä paljon käydessäni Edinburghissa)

*Sikareita (koska opin niistä paljon ollessani yksin Kosilla vuonna 2010)

*Nuorten suunnittelijoiden innovatiivisia vateja, asetteja sekä kulhoja

*Solmioneula, en voinut vastustaa kiusausta. Mies varmasti ilahtuu

 

Jotain jätän yllätykseksi. Sanoinko mä nyt seksi..

 

<3 Lispetti

Silkkaa asiaa

 

Olen menossa tenttiin! Jännittää!!

Sain vastuualueekseni vuoden alusta työpaikkani taidekokoelmat. Olin niin innoissani, että aloitin taidehistorian opinnot Helsingin yliopistossa. Siinä menee maanantai-illat rattoisasti. Nyt vaan pitäisi orientoitua ankkuroimaan vuosiluvut kotimaisen taidehistorian lopputenttiin. Käytän muistikaavoja.

Arkkitehtuuri ja muotoilu ovat helppoja, luvut vain summittaisia. Mietin sen näin:

Alvar Aalto on klassikko vrt. Coco Chanel ja hänen pelkistetyt linjat. Kummatkin alkoivat 1920-luvulla näkyä ja vertaisin pikkumustaa ja Viipurin kirjastoa toisiinsa myös muotokieleltään. Chanelin valmisvaatekokoelma menee hyvin yhteen Aalto-maljakon, anteeksi Savoyn, kanssa sinne 70-luvun loppuun. Kumpaistakin myydään edelleen, vaikkei niillä ole enää mitään tekemistä suunnittelijoiden nimen kanssa. Bulkki mikä bulkki, suomeksi klassikko mikä klassikko tai klassismista funktionalismiin.

Saisinko tästä hyvän arvosanan? Kirjoittaisinko tieteellisen julkaisun? Kerran kirjoitin esseevastaukseen Mondrianin maalauksesta ja YSL:n mekosta estetiikan filosofian tentissä. Minusta se on olennaista. Lisäksi osaan kirjoittaa sanan Nietzsche oikein!

Äläkä luule, etten ottaisi opintoja tosissani! Olen jo ehtinyt käydä Edinburghin linnassa ja Rodoksen museossa hankkimassa suorituspisteitä. Seuraavaksi lähden ehkä juurikin Pariisiin. Olimme Miehen kanssa siellä kesällä, mutta Louvreen oli niin mahdottomat jonot, että päätimme tulla hiljaisempana aikana uudelleen. Samalla saan mahdollisuuden ostaa Sanelman lakkiaisiin kivat kengät ja ehkä vintage-mekon (mielellään em. pikkumusta). Näin tulisin samalla kunnioittaneeksi Sanelman kestävänä kehityksen ismejä.

Kaikkein suurin ihme on tapahtunut maalauksen saralla. Olen jo melkein tarttunut sutiin. Nuorena harrastin paljon maalaamista ja ajattelemista. Kerran pyrin jopa kuvataideakatemiaan. Kyllä. Omaksi harmikseen he eivät ymmärtäneet näkemäänsä. Tosin en usko, että olisin jaksanut silloin 80-luvulla niitä löysän kädenpuristuksen omaavia kanssaopiskelijoita ja meditoijia, joilla oli koko ajan jokin kriisi meneillään. Meillä kauppakorkeassa oli ihan eri meno. Ja kai sitä kriisiytyy kuka tahansa, jos ei osaa tehdä elävästä mallista näköistä. Minä osaan ja olen ajatellut nyt siirtyä asetelmiin.

***

Tässä välissä hain taulunpohjat esille ja laitoin ihanan asetelman pöydälle ja virittelin valon. Tauluun tulee kauniin linjakkaat kengät seisomaan Tuulen viemää II-kirjan päälle ja jotain koruja siihen luomaan interiööriä. Oikeastaan tällä sarjalla aion ilahduttaa kaikkia ystäviäni!

 

<3 Lispetti

PS. Välttely ja väistely ovat taidetta

PS2. Otsikko on lausahdus Sami Saaren eräältä albumilta.

PS3. Tiesitkö että John Mellencamp ja Meg Ryan ovat kimpassa? Luin Gloriasta.

Günther

 

.. älä tule takaisin. Luulin että se jäi viime vuoteen! Toivoin hartaasti. Enkä oikein ymmärrä bussiness casea tämän viiksisysteemin osalta. Tuottaako se todella euroja vai pelkkää mielipahaa? Ennen kaikkea jokuhan sen on lanseerannut eli vastuussa.

Hyväntekeväisyys on kannatettava ja näkyvyyttä tulee katukuvaan. Silti: En ymmärrä. Eikä tarvitse. Kenen esteettisen käsitekartan epämääräinen jouhikasa ylähuulessa tyydyttää?

Kaikkia menneisyyden muoti-ilmiöitä ei kaiketi ole tarkoitus tuoda päivänvaloon, aluksi vaikkapa ikinä? Kenelle ne sopivat? Ei edes tuhruisten G-luokan aikuisviihteen pääosanesittäjän luukkiin, ei edes showmielessä. Nyt tulee henkinen oksennus, sairastun viiksibulimiaan. Onko sellainen mahdollista?

Parta on aivan eri asia. Se on Miehekäs ja elegantti, kertoo hyvästä geenipankista ja testosteronin riittävästä tuotannosta (okei, naisilla myös..ei puhuta siitä). Sänkiparta on lisäksi vastustamaton ja sellaisen omaava nuortenkielellä on Qmis, lausutaan siis Guumis. Iholla sänki kertoo tarinoita karhealla kielellään. Kaikkein kuuminta hottia on hiukan harmaantunut parta, oijoij.

Tunnen myös monta nääntynyttä vaimoa/tyttöystävää, jotka odottavat hartaasti siippojensa järkiintymistä tai sitten joulukuuta.

Käännetään yhtälö: Viikset, naisten jalkakarvat ja luomikarvoitus ovat kaikki yhtä eroottisia ilmestyksiä. Hihkuisivatko miehet riemusta naisten etsiessä sponsoreita kampanjalleen? Heinäkuu on virallinen jalkakarva- ja bikinirajatonkuukausi rintasyöpää vastaan. Let’s rantalomaillaan! Ja syntyvyydessä ei todellakaan olisi piikkiä ylös huhtikuussa.

Mönkään mennyt markkinointi olisi pitänyt lanseerata suunnaten kärki toisin, osoittamaan heikoimpaan ja nöyrtyvimpään lenkkiin. Naiset maksavat mielellään suuria summia päästäkseen eroon miestensä typeristä räkäjarruista tai edes sen uhkasta.

Ja koko kulutusajattelua laajentaakseni, olet kai huomannut, että elokuvat, teatterit ja ravintolat ovat tyhjentyneet, koska naiset eivät halua näyttäytyä julkisesti viiksivallun kanssa.

Vivi oli kerran deiteillä jonkun mursun kanssa, ja valitteli, kuinka reisiä kutitti. En halua edes kuvitella sellaista tilannetta. Olikohan Vallu edes pessyt ne ensin? Jos niissä oli jotain viinerin kuorrutetta tai lihasoppaa.

 

<3 Lispetti

PS. Kiitos ja anteeksi.