Ilkka Peltoniemen blogi

Vain elämänkoulu jäi

Hämeenlinnan Yhteiskoulua kuoppajaiset pidetään 14. huhtikuuta. Siihen päättyy HYK:n tarina. Surutyölle on jäänyt riittävästi aikaa, sillä Hätilänmäen lukion kohtalo on ollut tiedossa vuosia. 

Jos jotain väriä pitää tunnustaa, niin hykkiläisyys on kantanut pisimpään. Lauantaina on koolla taas talvisaunan merkeissä hykkivuosista asti yhtä pitänyt herraseurue. Esityslistan kohdassa "Muut asiat" harjoittelemme esityskuntoon legendaarisen pallovoimisteluohjelmamme, jonka näkee Aulangolla 14.4. Järjestäjille tiedoksi, että tarvitsemme hotellihuoneen ja korin kaljaa!

Tässä menee kohta toinenkin entinen opinahjo alta, kun Tuomelan koululle luetaan madonluvut asbestin vuoksi. Oli se luojan lykky, että oli lukupäätä sen verran, ettei tarvinnut hengittää kuin neljä vuotta asbestipölyä. 1960-luvulla oppikouluun siirryttiin neljännen kansakoululuokan jälkeen. 

Jääköön hyvästi siis myös Tuomela. Mutta muistot elävät: kymppi laulukokeesta (Maa ponteva pohjolan äärillä on), uimahallin:) jääkylmät suihkut, alakoulun opettaja Kyllikki Virtasen lukuhetket Myyrä Myyräsestä ja Kustaa Kujanpään sininen puuvasara..Vietin hienoja hetkiä myös Tuomelan sivukirjastossa tutkien Tyynenmeren saaria ja etenkin niiden neitosten pukeutumiskulttuuria käsitteleviä kuvateoksia.   

Ja jottei koulutusurastani jäisi kiveä kiven päälle, niin lopetettiinhan tuo opettajankoulutuslaitoskin. Eli Grand Slam! 

Bonuksena vielä Riihimäen viestirykmentin todennäköinen lakkauttaminen. Jäljellä on enää elämänkoulu. 

 

Lisää pop up -juttuja

Hämeenlinnasta alkaa löytyä vähitellen urbaani syke. Hyvä esimerkki siitä on Pikkutorin pihapiirissä lauantaina järjestettävä pop up -deli. 

Pop up -ilmiöstä on nautiskeltu muutama vuosi lähinnä pääkaupunkiseudulla.  On yllärikeikkoja puistoissa ja pihoilla, pop up -desing-myyjäisiä, poikkitaiteellisia asukastapaamisia jne.  Ja tämä kaikki ilman avustuksia ja jonninjoutavaa pönötystä.  

Pop up -delin kaltaisten kaupunkitapahtumien rantautuminen Hämeenlinnaan kertoo siitä, Hämeenlinna on ilmeisesti ylittänyt jonkinasteisen henkisen kipukynnyksen provinssikaupungin ja kaupunkikaupungin välillä.

Virikkeitä urbaaneista ilmiöistä kulkee  työpaikkapendelöinnin ja halpalentoyhtiöiden mahdollistaman vilkkaan lomareissaamisen ansiosta. Sosiaalinen media mahdollistaa tiedonkulun ketterästi, siksi kivoille jutuille ja ideoille saa vastakaikua nopeastikin. 

Käykäähän piipahtamassa lauantaina Pikkutorin pop up -delissä. Kannattaa ottaa mukaan myös käteistä ja rakentava asenne. Siellä kun ollaan ihan hyvänhyvyyttään tapahtuman järjestäneiden ihmisten kotipihassa. 

 

 

 

Pro Hämeenlinna

Hämeenlinnan kaupallisen keskustan painopisteen pelätään siirtyvän moottoritien katteen päälle. Pelko pois, sillä eivät ihmiset nyt niin yksituumaisia ole, että hakkaisivat kaikki rahansa yhteen ostoskeskukseen.

Katteen kasvattamista asiakasvirroista ja keskustan uusiin asuntoihin tällä vuosikymmenellä muuttavien 3000-5000 asukkaiden ostovoimasta riittää jaettavaa.

Tähän uskotaan mm. Reskan eteläpäässä, jossa Heikkilän liiketaloa remontoidaan täyttä häkää. Keskustalonkin remppa alkaa olla loppusuoralla. Myös muiden keskustan liikkeenharjoittajien, yrittäjien ja kiinteistönomistajien on nyt aika ottaa aloitteet omiin käsiin.

Hämeenlinna on kaikilla kasvumittareilla yksi Suomen houkuttelevimmista kaupungeista. Me asukkaat haluamme elävän ja kehittyvän keskustan, jonka puolesta puhuu jatkossa myös Kotiavaimen välissä jatkossa ilmestyvä Reska.fi –liite ja tämä verkkosivusto.

Tervetuloa Reska.fi –sivuston fb-ystäväksi keskustelemaan, millaisen Hämeenlinnan me haluamme.

Pidetään kantakaupunki elinvoimaisena!

 

 

Torin alle, talojen alle vai maan päälle?

Torinaluspysäköinti tuntuu olevan kaupunkikehityksen ytimessä olevien ensimmäinen vaihtoehto, kun puhutaan parkkipaikkaongelman ratkaisemisesta. Siihen olen ottanut aiemmin kantaa enkä ainakaan vielä tällä tietoa ole valmis kääntämään takkia.  

Ei kaupunkikeskustayhdistyskään ole lukinnut kantaansa asiaan.  Kauppatorin alle meno kiehtoo kuitenkin niin paljon, että yhdistys kuten myös allekirjoittanut lähtee katsomaan ja kuulemaan, miten torinalus saatiin autoille Mikkelissä. 

Mikään ei estä heittämästä tässä vaiheessa keskusteluun muitakin vaihtoehtoja. Sitä perää myös keskustayhdistyksen puheenjohtaja Risto Pekola, joka nyt on liikennemies jos kuka. 

Tässä yksi näkökulma: Optellin, KOP:n kulman, Kauppakeskus Linnan ja nykyisen Panimoravintolan-talon alla on tälläkin hetkellä laaja maanalainen parkkipaikkojen, huoltokäytävien ja kellaritilojen verkosto, jota yhdistämällä, laajentamalla jne. voisi saada torinalusparkille korvaavan vaihtoehdon.  

Asiasta tietävät paljon enemmänkin kaupunkikeskustayhdistyksen kiinteistö- ja liikennetiimin jäsenet Reetta-Maria Tolonen ja Jarmo Eskelinen, joilla on myös käsitys kiinteistönomistajien ajatuksista. 

Löytyy keskustasta jyrsittävää mäkeä muualtakin. Esimerkiksi Skogsterin alta.

Sen on kuitenkin vissi juttu, että kauppatorin alle parkkihallin rakentaminen tietäisi torin aukaisemista ja torielämän keskeytymistä noin kahdeksi vuodeksi. 

 

Reska ehti ensin

Takavuosiin verrattuna Hämeenlinnan kaupunkikeskustassa tapahtuu nyt paljon ja koko ajan. Ensin kuitenkin huonot uutiset: Skogsterin tiloihin kaavailtu kauppahalli jää toteutumatta.

Kukaan Kehittämiskeskuksen koollekutsumista yrittäjistä ei lopulta halunnut ryhtyä päävuokralaiseksi ja ottaa vetovastuuta kauppahallihankkeesta. Uskon kuitenkin, että yrittäjät osaavat itse parhaiten arvioida, mihin kannattaa ryhtyä. Tiedossa on,  että kuluttajat puhuvat paljon lähi- ja erikoiskauppojen puolesta mutta tekevät hankintansa kuitenkin marketeissa.

Reskan länsipäässä ei jääty odottelemaan, imeekö moottoritien päälle nouseva "Hämeenlinna-keskus" kävelykadun asiakkaat. Heikkilän liiketalossa alkoi katteen asiakasvirroista osille pyrkivä remontti, joka tuo uutta vipinää kieltämättä hiljaiseloa viettävän kävelykadun länsipäähän.

Harvialantien varteen kaavailtu rakennus- ja rautakaupan alan toimijoiden keskittymä pitää osaltaan huolen siitä, ettei Hämeenlinnasta tule vain yhden kauppakeskittymän pysäkki. Centraa kehittävä Pohjola-rakennusliike alkaa jo sitä ennen rempata asuntoja Etelärannan kupeeseen Wetterhoffilta ostamiinsa kiinteistöihin.

Eteläranta-projektia viedään nyt eteenpäin kulisseissa. Kaupunkilaisena toivoisin, että kaupungin ykköspaikalle nousisi aikanaan monenlaista asumista mahdollistava kokonaisuus: kovan rahan asuntojen lisäksi Etelärannassa pitää olla vuokra-asuntoja, osaomistusasuntoja, kerros- ja rivitaloja. Ja ranta-alueet kaupunkilaisten käytettävissä. 

 

Keskustan myllytys alkoi

Hämeenlinnan keskustan kehittämisessä on parin viime viikon aikana otettu aika loikka eteenpäin niin palvelurakenteen kuin infrastruktuurin suhteen.

Citymarketin avaamista odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ydinkeskustan pelkkiin itsepalvelumyymälöihin tympääntyneet asiakkaat osaavat arvostaa 30 metrin palvelutiskiä ja kauppiaan lupausta hankkia hyllyihin tuotteita asiakaspalautteen mukaisesti.

Uudet markkinoinvälineet hallitseva kauppias Juha Ketola käykin liikkeen Facebook-sivuilla jatkuvaa keskustelua tuoterepertuaarista. Käsittämätöntä muuten, että liikkeen sivuilla oli jo avajaispäivänä yli 4 500 ystävää!

Citymarketin tavaratalojohtaja ja kaupunkikeskustayhdistyksen varapuheenjohtaja Kaarlo Purhonen oli liikkeen avajaisissa ns. liekeissä ja heitti  haasteen kaupungin muille kauppakeskuksille. Viestin ydin oli tietoisen provokatorinen: jos kauppakeskukset Tavastia, Linna ja Keskustalo eivät pian löydä vahvuuksiaan, muuttuu keskustan painopiste vääjäämättä moottoritien varteen.

Mutta ei pääse helpolla K-liikekään. Markkinaosuuksissa Hämeessä edelleen niskan päällä oleva S-ketju on varannut suurimman liiketilan moottoritien päältä.

 Vuokrasopimusten julkaisun myötä moottoritien kattaminen alkoi myös konkreettisesti, kun Kaivokadun tienvarren koivut saivat väistyä maansiirtotöiden alta. Myös Kaivoparkin rakentaminen on edennyt vauhdilla.

Etelärannan rakentamisen suhteen ei ole vielä sanottu viimeistä sanaa. Ydinkeskustaan kuuluva Vanajaveden ranta on kaupungin kultarannikko eikä sen avaamista rakennusliikkeiden temmellyskentäksi ole läheskään käsitelty loppuun. 

 

Mitta alkaa olla täynnä

Kaupungin yhtiöiden työntekijöillä ja joillakin lautakuntien jäsenillä tuntuu olevan kova tarve avautua tahoille, jotka voisivat tuoda julki heidän hallintokulttuurissa -ja käytännöissä havaitsemiaan epäkohtia. Off the records -infoa vuodatetaan "tutuille toimittajille" ja joillekin blogisteille. 

Osa tästä epävirallisesti informaatiosta voi johtua syväkurkkujen omista vähemmän pyyteettömistä tavoitteista, mutta pinnan alla on myös aitoa tuskaantumista valtaeliitin tekemisiin. Kun yhdet ja samat herrat häärivät lukuisilla päättäjäposteilla ja seiftaavat toisiaan, alkaa suoritusportaassa mitta olla täynnä. Puhumattakaan veronmaksajien tuntemuksista. 

Nostan olematonta hattuani Hämeen Sanomien toimittaja Riikka Happoselle, joka repäisi päivän lehteen useammankin uutisen, jotka eivät mitenkään mairittele päättäjien tekemisiä. Osansa sai lehden oma toimittaja Iisakki Kiemunkikin -tosin valtuuston puheenjohtajana. Ja toistaiseksi vain kunnianloukkauksesta epäiltynä. 

Reskan blogisti Kari Ilkkala kertoi puolestaan eilen, mitä Hämeen Matkailuun kuuluu. Matkailuyhtiöstä kun on kuulunut  jupinaa  jo pitemmän aikaa.

Ilmeisesti poislähtenyt toimitusjohtaja Raija Forsman pystyi pyörittämään koko Hämeen Matkailun miehistä hallitusta, miten tahtoi. 

Nyt kun tilinpäätös on julkistettu, alkavat jäljet paljastua. Mm. hankerahojen merkitseminen myyntituotoksi sai tilanteen näyttämään paperilla siedettävältä jonkin aikaa. Totuus on toinen -yhtiön myynti tippui vuodessa 800 000 euroa! Sehän on aivan katastrofi verrattuna liikevaihtoon, joka jäi 1,7 miljoonaan euroon. 

Myös koko hankekulttuuri alkaa ylittää järjelliset mittasuhteet. Kaupungit ja niiden omistamat Innoparkin kaltaiset yhtiöt ovat loistavia hankkeen hakijoita ja onnistuvat naaraamaan näppäihinsä ESR-rahoitteisia hankkeita, joista suurin osa jää paperinpyörittämiseksi, aikeiksi ja selvityksiksi.

Sanomattakin on selvää, että hankerahoista ei valu organisaation ulkopuolelle juuri latin latia. Hämeenlinnan kaltaisessa suht pienessä markkinassa hankerahoilla häärätään kaiken lisäksi selkeästi yrittäjien tontilla. Suutari saisi pysyä lestissään. 

 

Breaking news: lomaltapaluu stressaa

Sunnuntaina tv-uutisten ykkösaihe oli lomaltapaluustressi. Kuuntelin monttu auki, kun ylipitkän jutun puhuvaksi pääksi oli hankittu oikein psykologi antamaan neuvoja, kuinka selvitä moisesta symptoomista. Lomaltapaluustressissä tunnistettiin jopa kolme eri vaihetta, joiden hoitamiseksi esiteltiin kahdeksan kohdan ohjelma!

Ensin arvelin, että jutun oli keittänyt kokoon joku Ylen kesätoimittajaplanttu, mutta ei. Lomaltapaluustressistä löytyi googlettamalla lukuisia kolumneja aina Talouselämää myöten. Niin, että kyllä sellainen tauti kai on olemassa/löydetty. 

Nykyihminen stressaantuu siis lomallajäämisestä, lomallaolemisesta ja töihin palaamisesta. Ja loput 11 kuukautta ollaan bönarin partaalla kovan työtahdin ja luokattoman johtamisen takia. 

Harjoitin vielä  lähdekritiikkiä ja tsekkasin eräältä lanttumaakarilta, kuinka laajalti lomaltapaluustressi  tunnistetaan. Vastaus oli jotakuinkin "kyllä" ja samalla seurasi selvitys siitä, kuinka nykyihmisille tarvitsee antaa paljon  kaikenlaisia neuvoja, vaikkei niitä pyydettäisikään. Ihan sen takia, että me kuulemme kaipaamme turvallisuutta näiden rajattomien mahdollisuuksien ääressä. 

Koulupsykologina toiminut haastattelemani asiantuntija tosin ihmetteli, kuinka nuoret ja opiskelijat tuntuvat paranevan aina kesällä. Tarkoittaa sitä, että vastaanotoille ei ole ruuhkaa, kun arska paistaa. Mutta annas olla, kun tulee syksy ja hämärät...

Mutta lomaltapaluustressistä vielä. Näin old schoolin edustajana sanoisin loman päättymisen takia stressiä valittaville: älkää menkö töihin, niin ei tarvitse jäädä lomalle.  

Mutta jos elämäntilanteenne kuitenkin vielä vaatii palkkatyöhön sotkeentumista, niin otan syvästi osaa. 

 

 

 

Nyt pitäisi kuluttaa eikä hötkyillä

Kotitalouksia kehotetaan kuluttamaan, kun vielä puolisen vuotta sitten kansalaisia ohjeistettiin säästämään ja varautumaan pahan päivän varalle. Eipä ihme, että mattimeikäläiset ovat ymmällä.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että nyt näitä säästöjä tarvitaan. Ei kuitenkaan makaamaan tileillä ja sukanvarressa, vaan pitämään kansantalouden rattaat pyörimässä. Yksityistalouksien kulutuskäyttäytymisellä on markkinatalousmaissa ratkaiseva merkitys bruttokansantuotteen kehitykselle. Kuluttaja on kingi.

Varovaisuus taloudenhoidossa on viisautta ja lainarahalla mällääminen suorastaan typeryyttä, mutta yletön pihtaaminen tarkoittaa kansantalouden kasvun pysähtymistä eikä ilman kasvua yhteiskunta selviä  taantumasta kuin ylettömien julkisiin menoihin kohdistuvien säästökuurien kautta.

Mutta eipä Suomi ole ensimmäistä kertaa samassa jamassa. Edellinen taantuma iski vuonna 2008, jolloin isojen toimialojen eli auto- ja asuntokaupan myyntikäppyrät notkahtivat.  

Kolmen vuoden takaisesta noustiin kuitenkin nopeasti ylös eivätkä asuntojen hinnatkaan juuri pudonneet. Silloin pelastus oli finanssikriisin aiheuttama korkojen lasku, mikä on ekonomistien mukaan nytkin edessä. 

Ei siis kannata hötkyillä nytkään. 

 

Aamuyön kehityskeskustelu

Morienttes, 

Olen pitänyt hiukkasen taukoa "kommentoinnissa". Ihan sen takia, että on tuntunut siltä, ettei ole enää mitään sanottavaa. Mistään. 

Jotkut kirjallisella alalla toimivat voisivat sanoa, että kyseessä on kirjoittamisen blokki.  En ole asiaa ennemmin ajatellut, kun olen mieltänyt oman tekemiseni lähinnä kirjalliseksi ojankaivuuksi. Fyysiseksi suoritukseksi, jossa vaaditaan kestäviä istumalihaksia ja sinniä pusertaa ulos 4500 merkkiä päivässä.  Sen verran keskiverto toimittajan pitäisi takoa päivässä, ynnätään kustannuspiireissä. Sisältö on toinen juttu. 

Kävin kuitenkin viime yönä kehityskeskustelun itseni kanssa. Joo, terassilla oli käyty ja toosassa soi Johnny Cash ja Tom Jonesin viimosin Praise&Blame (aivan loistava). 

Ratkaisin pattitilanteen olevinani sillä, että päätin yrittää olla fiksumpi kuin olen. Kirjoittaa siltä kuin tuntuu ja yrittää olla uskollinen omalle oikeudentunnolle. Vittuilematta kenellekään, mutta kumartelematta ketään. Aika yksinkertainen klausiili noin 35 vuoden kirjoittamisen jälkeen. 

Ja ettei mene ihan pulkkiseksi, niin lupaan, etten jatka tätä minuuden tunnustelua tästä enempää. 

Tuntuipa huojentavalta sanoa tämä ääneen. Ja pistää "paperille", kun se edelleen tuntuu ihan helvetin hyvältä tavalta ilmaista itseään. Toinen tapa on tanssi huivitanssia -silloin soi  Jaakko Laitinen ja Väärä Raha tai  Serbian mustalaiskuningas Saban Ibrahimovic.  

Näillä mennään.